Tuotantotilojen lämmityksen ja ilmanvaihdon toimivuus vaikuttavat tuotannon tehokkuuteen, työturvallisuuden ja lopputuotteen laatuun. Kaiken tämän lisäksi sen rooli teollisuuskiinteistön energialaskusta on merkittävä. Menneinä vuosina tuotantolaitoksien ilmanvaihdon ja lämmityksen toiminta ovat pääosin olleet sivuroolissa. Erilaiset tarkastelut ja investoinnit ovat kohdistuneet pääasiassa tuotantolaitteisiin ja muihin prosessin tehostamishankkeisiin. Samaan aikaan kiinteistön vanhat tuloilmakoneet puhaltavat primäärilämmöllä lämmitettyä ilmaa saliin ja vastaavasti poistojen kautta puhalletaan kuutiotolkulle lämmintä ilmaa ulos… harakoille.  Myös Ilmanvaihdon hallinta ja sen riittävyys ovat voineet jäädä huomioimatta toiminnan muuttuessa.

Nykyään tehtaissa ilmanvaihtoon ja tuotantosalien lämmitykseen on ryhdytty kiinnittämään enemmän huomiota, kun kustannustehokkuus ja kulujen karsinta ovat olleet usean yrityksen tavoitteena. Lämpötaseen näkökulmasta onkin järkevää miettiä prosessia ja kiinteistöä yhtenä kokonaisuutena. Tämä pätee etenkin tehtaissa, joissa prosessi vaatii omaa ilmastointia tai joissa käsitellään muita lämpimiä materiaalivirtoja. Kokonaiskuvan hahmottaminen lämpö- ja ilmataseen avulla avaa usein silmät ja antaa lähtökohdat ilmanvaihdon ja lämmityksen tehostusmahdollisuuksille 

Tuotantolaitokset, joissa prosessi on lämpöenergian kannalta intensiivinen, on järkevää miettiä itse tuotantosalin lämmittämistä prosessin hukkalämmöllä. Esimerkiksi paperitehtaissa kiinteistöjen lämmitys on jo vuosikausia toteutettu pelkästään kuivatushuuvan lämmöntalteenoton turvin – silloin kun tuotanto on käynnissä. Tässä onkin oiva esimerkki muualle teollisuuteen.

Myös kiinnostus mataliin lämpöjakeisiin on noussut lämpöpumpputekniikan ja halvan sähkön ansiosta. Esimerkiksi 15-25 C asteisesta jätevedestä voidaan tuottaa 40-60 asteista vettä lämmityskiertoon varsin kustannustehokkaasti.

Vanhoissa tuotantotiloissa tuotantoprosessien muutokset voivat myös aiheuttaa muutostarpeita ilmanvaihtoon ja lämmönjakoon. Tätä ei kuitenkaan aina osata ottaa huomioon. Seurauksena voi olla paikallisesti huono ilmanlaatu sekä tuotantosalin liiallinen alipaineisuus. Alipaineiseen saliin ilma virtaa hallitsemattomasti oviaukkojen ym. rakojen kautta. Tämä voi jopa häiritä tuotantoa ja aiheuttaa työturvallisuusriskejä.

Helpoin keino välttää lämmön kulutusta on huomioida lämmityksen ja ilmanvaihdon säädöt silloin kun tuotantoa ei tehdä. Usein pelkillä säätöjen optimoinnilla on saavutettavissa 10-15 % kustannussäästöt heikentämättä ilman laatua.

Toimivalla tuotantosalin ilmastoinnilla varmistetaan henkilöstön työturvallisuus, tuotantolaadun vaatimat olosuhteet sekä  toiminnan energiatehokkuus.

 

Jussi Jääskeläinen

Jussi Jääskeläinen

Projektipäällikkö, Data-analytiikkapalvelut, Energiatehokkuuspalvelut

KOMMENTIT